Teeskennellen vai jäljitellen?
Simulaatio on käsitteenä varsin tuttu. Tavallisesti simulaatiolla tarkoitetaan jonkin tapahtuman tai todellisuuden jäljittelyä. Yllätys olikin suuri, kun mot-sanakirja tarjosi simulaatiolle synonyymiä ”teeskentely”. Ehkä rumasti sanottuna onkin kyse teeskentelystä tai siitä, että vaikkapa lentokonesimulaattorissa leikitään lentämistä. Lentokone- tai laivasimulaattorit ovat ehkä tavallisimpia kojeita, joilla toimintaa ja tekemistä voi harjoitella ja meillä täällä KyAMK:ssakin on laivasimulaattori, jolla tulevat merikapteenit harjoittelevat seilaamista. On todettu, että simulaatio on halvempaa kuin todellisuus ja turvallisempaa kuin oikeat tilanteet. Lentokone- ja laivasimulaattoreiden kohdalla on kyse molemmista, sillä laiva taskuparkkeerauksen harjoittelu on halvempaa simulaattorilla, ja lentokoneen hätätilanteiden harjoittelu simulaattorilla on taatusti turvallisempaa kuin oikeassa tilanteessa harjoittelu.
Simuloiden voidaan harjoitella työelämän teknistä osaamista ja kädentaitoja. Todella tärkeä tekijä työelämän tilanteissa on kuitenkin inhimilliset tekijät eli ”non-technical skills”. Tilanteiden onnistumiset tai epäonnistumiset riippuvat siitä, miten havainnoidaan, millainen tilannetietoisuus työntekijöillä on, miten yllättäviin tilanteisiin reagoidaan ja ennen kaikkea siitä, miten vuorovaikutus onnistuu. Näiden taitojen hallinta on tärkeää paitsi esimiehille myös henkilöstölle esimerkiksi tiimityössä. Inhimillisten tekijöiden harjoittelu on yhtä tärkeää kuin työn teknisen osaamisen hiominen.
Missä voidaan näitä taitoja harjoitella? Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Jylpyn kampuksella on mainiot simulaatiotilat juuri inhimillisten tekijöiden harjoitteluun. Tilat mahdollistavat monenlaisten työelämän vuorovaikutustilanteiden simuloinnin ja näiden debriefingin eli jälkipuinnin. Simulaatiotilanteissa oppimista tapahtuu monella tavalla: tehden, nähden, kuullen ja keskustellen. Ja ehkä jäljitellen, mutta entä teeskennellen??? Tuskinpa vain.